Aihearkisto: Lifestyle

photo

Takaisin elämässä

Eteisen maali on kuivunut, seinät säteilevät auringon valossa tumman kultaisina. Juuri sen väriseksi ne halusin. Hymyilen eteisen seinälle. Minä hymyilen minun elämälle. Halusin maalata piiloon seinistä jäljet, joita jokainen oven kolahdus niihin jätti. Ei maalaaminen vie muistoja pois, mutta se auttaa minua ymmärtämään,  että tämä päätös todella pitää. Olen vapaa ja minun ei tarvitse enää sietää sinun jäätävälle tuntuvaa läsnäoloasi.

Se tunne saa minut rakastamaan elämääni entistäkin enemmän. Silmäni loistavat sälekaihtimen välistä tulevien auringon säteiden kanssa kilpaa. Olen vuosiin ensimmäistä kertaa onnellinen. Havahdun siihen ajatukseen, etten ole vuosiin ollut onnellinen. Olen vain taistellut elämääni päivästä toiseen ja tappelusta seuraavaan.

Kun ei osaisi enää kävellä

Aikaa ei ole kulunut kuin muutamia kuukausia, mutta alan unohtaa miltä pelko tuntuu. Alan ymmärtää, että jokapäiväinen tappelu suolan paikasta pöydällä ei olekaan enää läsnä elämässäni. Eikä minun tarvitse lukita ovea kahdella lukolla. En koskaan ajatellutkaan, että tulisit perääni huutamaan, mutta lukitseminen olikin minun itseni vuoksi. Lukosta tuli minun turvani, minun henkinen muurini. Minä kuljin matkaa itseeni ja minä löysin takaisin. Sitä tunnetta ei voi selittää, se pitää kokea. En todellakaan toivo, että sinä joutuisit sen kokemaan. Vertaan tunnetta kykyyn kävellä ja hengittää, sen jälkeen, kun on ensin painettu väkisin polvilleen ja jokainen yritys nousta jaloilleen on estetty.

Kyyneleet eivät kirvellä, ne hävettävät. Kysymykset omalle peilikuvalle saavat voimaan pahoin. Miten annoin itseni vajota näin syvälle? Miten annoin sinun upottaa minut tähän?

Kun oma peilikuva kyllästyy kuuntelemaan ja vastaamaan alituiseen esitettyihin kysymyksiin, siinä kohdassa yksi tie on kuljettu loppuun ja toinen on alkanut. Se päätös kannattaa tehdä pelkästään itsensä takia. Siinä vaiheessa on opeteltava kävelemään uudelleen. Siinä vaiheessa saa viimein voimaa nousta ja ottaa ensimmäiset askeleet omana itsenään vapaasti valitsemaansa suuntaan. Kutsun sitä elämän haltuun ottamiseksi.

Saatan ymmärtää miltä tuntuu lapsesta joka ottaa ensimmäiset askeleet ilman tukea – koko maailma on avoinna. Siltä se todella tuntuu.

Vuosien jälkeen

Kun vuodet kuluvat, monet asiat unohtuvat. En muista enää sanoja, enkä tekoja. En tunne sinua kohtaan yhtään mitään. Olen kylmä ajatuksiltani sinua kohtaan ja minulla on siihen loppuelämäni ajan täysi oikeus. Riistin itseltäni monta vuotta elämästäni ja pelkäsin lähes saman ajan. Asunto on vaihtunut, joten kultaiset seinät eteisessä eivät elä kanssani enää, mikä on hyvä.

Tärkeintä on lähteä, uskaltaa ja uskoa itseensä. Hetkittäin minä kiitän sinua siitä, että annoit kyvyn aistia pahan ja pitää sellaiset asiat kaukana itsestäni. Minun ei tarvitse miellyttää , eikä antaa itsestäni enempää kuin haluan. Kokemuksieni myötä rakastan elämää tänään enemmän kuin eilen. Rakastan ihmisiä lähelläni, unelmoin enemmän ja olen ymmärtänyt, että  ihmissuhteesta tulee soutaa samaan suuntaan yhdessä. Aallokossa on kaksi ihmistä pitämässä yhtä, ja venettä pidetään yhdessä pystyssä. Ei todellakaan taistella toisiamme vastaan. Tällaisen elämän minä halusin, minun uuden alkuni ensimmäinen oivallus oli kultainen eteisen seinä.

Sinun tehtäväsi on valita itsellesi uusi alku. Vain sinä päätät millä väreillä maalaat uuden elämäsi ensimmäiset päivät.

hand-pelon

Joulu ei poista pahaa oloa

Moni elää jouluna rakkauden täyteistä aikaa läheisten keskellä ja nauttii elämästä ja yhdessäolon voimaannuttavasta tunteesta. Tämä onkin ihanteellinen ja toivottava olotila – saada rauhoittua rakkaiden kanssa ja nauttia yhdessäolosta. Toisissa kodeissa asiat näin hyvin. Samaan aikaan toisaalla leivotaan joulutorttujen sijaan elämänkumppania turpaan joko henkisesti tai fyysisesti.

Jatka lukemista Joulu ei poista pahaa oloa

hand-pelon

Pelon varjo ja Lahden Sibeliustalo yhteistyöhön

Kun viime kesänä ajelimme Heidin kanssa Lahteen muissa asioissa, päätimme kiekata myös Sibeliustalon kautta. Rantaan pysäköidessämme Heidi heitti: ”Sibeliustalossa me vielä joskus ollaan tän konserttishown kanssa”. Ja kas, mitä tapahtuikaan puoli vuotta myöhemmin.

Soitimme hetken mielijohteesta Lahden Sibeliustalon liiketoimintajohtaja Anu Kärkkäiselle, joka otti meidät vastaan Sibeliustalolle. Kerroimme hänelle vielä ensiaskeleitaan ottavasta Pelon varjo -liikkeestämme. Anu oli ensimmäisiä henkilöitä, jotka kuulivat Pelon varjo -biisimme – tuolloin vielä demoversiona.

Yksi keskustelu johti toiseen ja pian Anu vinkkasi, että Pelon varjolle kannattaisi hakea Sibeliustalon hyväntekeväisyyskohde-statusta vuodelle 2016. Ryhdyimme tuumasta toiseen, ja pian oli hakemus valmis. Tiukan karsinnan seurauksena saimme lokakuussa kuulla olevamme onnellisessa asemassa: Pelon varjon tapahtuma Uskalla elää todella järjestettäisiin Sibeliustalolla 13.5.2016. Mikäpä sen mukavampi äitienpäivälahja kuin hyvän mielen viihdeshow.

Mitä tästä opimme? Dream Big. Say it aloud. 

Rehellisesti sanoen, olemme mykistyneen kiitollisia tästä kunniasta. Kahden ihmisen voimin rakennettu liike on saanut isot siivet selkäänsä. Ja mikä hienointa, työmme henkisen lähisuhdeväkivallan vastaisen työn eteen on huomioitu. Kiitos teille jokaiselle, että kuljette tätä matkaa kanssamme.

Kuuntele tästä Heidin haastattelu Radio Voimalta. Heidi kertoo, mitä tuleman pitää keväällä Lahdessa.

[soundcloud url=”https://api.soundcloud.com/tracks/235580496″ params=”auto_play=false&hide_related=false&show_comments=true&show_user=true&show_reposts=false&visual=true” width=”100%” height=”450″ iframe=”true” /]